Mies astui junasta (1955)

Olen viime vuosina katsellut harvakseltaan John Sturgesin (1910–1992) tuotantoa. Hänen uralleen mahtui tummanpuhuvia rikoselokuvia ja sarja tiiviitä lännenelokuvia – ennen kuin ura kääntyi laskusuuntaan. Viime vuosina katsomistani elokuvista ovat jääneet mieleen varsinkin Vainottu kostaja (The Capture, 1950) ja Saaliinjako (The Law and Jake Wade, 1958). Sturgesin tunnetuimpia ja esitetyimpiä leffoja on useaan kertaan televisiossakin esitetty Mies astui junasta (Bad Day at Black Rock, 1955), joka yhdistää lännenelokuvan ja rikoselokuvan aineksia. Samalla se on moderni western, joka sijoittuu nykyaikaan mutta voisi aivan hyvin tapahtua myös 1800-luvun lopulla. Hämmästyttävää elokuvassa on, että sen sisältö puhuisi pienen kuvakoon ja ahtaan tunnelman puolesta, sillä tarina on sijoitettu autiomaan tyhjyydessä sijaitsevan pikkukaupungin klaustrofobiseen ympäristöön. Sen sijaan elokuva on värikäs CinemaScope-tuotanto, joka kaiken lisäksi alkaa spektaakkelimaisesti kuvaamalla erämaan halki kiitävää junaa. Alusta lähtien on selvää, että Mies astui junasta sijoittuu Villin Lännen maisemiin, mutta moderni juna on kuin häikäilemättömästi pysähtyneisyyden tilaan tunkeutuva uusi aika.

Mies astui junasta on osoitus siitä, miten laajakankaan käyttö oli alusta lähtien persoonallista. Sturgesin ja kuvaaja William C. Mellorin käsissä henklöiden, esineiden ja rakennusten välissä ammottava tyhjyys korostuu. Elokuvan alussa yksikätinen John J. Macreedy (Spencer Tracy) saapuu Black Rockin kaupunkiin, jossa muukalainen herättää alusta lähtien epäluuloja. Ennen pitkää katsojalle valkenee, että tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuotta elokuvan valmistumisaikaa edeltävään tilanteeseen: ollaan vuodessa 1945, ja Macreedy on epäilemättä sotaveteraani. Lopulta elokuva sivuaa erittäin arkaluontoista aihetta, josta yleensä vaiettiin: se nostaa esille japanilaistaustaisen väestön kohtelun Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana.

Mies astui junasta marssittaa estradille joukon tähtinäyttelijöitä Robert Ryanista Lee Marviniin ja Walter Brennanista Ernest Borgnineen, mutta on selvää, että elokuva on tehty Spencer Tracyä varten. Tracy on paikoitellen jopa liiankin suvereeni toimija, sillä yhdellä kädelläänkin hän saa vastustajansa lakoamaan. Tätä kirjoittaessa osui silmään elokuvan espanjankielinen juliste, jossa Tracyn vastustajat on hakattu kallioon kuin Mount Rushmoren seinään. Suoremmin ei enää voisi vihjaista, että elokuva koskettelee yhdysvaltalaisen identiteetin kysymyksiä!