Vittorio de Sican Umberto D. - elämän vanki (Umberto D., 1952) on luentokurssini toiseksi viimeinen elokuva. Siitäkin sepustelin jo viimevuotiseen päiväkirjaan. André Bazin kutsui tätä keston elokuvaksi. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannut kiinnittää huomiota joidenkin kohtausten "reaaliaikaisuuteen", mutta nyt ne tuntuvat tehokkailta ja samalla kriittisiltä studioelokuvan ekonomisuutta kohtaan.
8. helmikuuta 2006
Umberto D. - elämän vanki (1952)
Vittorio de Sican Umberto D. - elämän vanki (Umberto D., 1952) on luentokurssini toiseksi viimeinen elokuva. Siitäkin sepustelin jo viimevuotiseen päiväkirjaan. André Bazin kutsui tätä keston elokuvaksi. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannut kiinnittää huomiota joidenkin kohtausten "reaaliaikaisuuteen", mutta nyt ne tuntuvat tehokkailta ja samalla kriittisiltä studioelokuvan ekonomisuutta kohtaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti