Rovaniemen markkinoilla (1951)

Tänään en enää päässyt Suomalaisen elokuvan festivaaleille - miksei siis voisi pitää omia juhlia ja katsoa todellisen kulttiklassikon? Jorma Nortimon Rovaniemen markkinoita voisi varmaan moittia monestakin seikasta, mutta se on turhaa, koska kaikki on kuitenkin kohdallaan. Helismaan vuoropuhelu on lopultakin kekseliästä, ehkä outoakin. Mieleen jää kaksi kohtausta. Severi, Julle ja Roope ostavat ränsistyneen kultakaivoksen Vuotuan Villeltä. Roope ironisoi: onhan siellä televisio, jääkaappi ja pistorasia. Vuonna 1950 televisio oli nähty vasta Stockmannin näyteikkunassa! Teknologiaa ei kojusta löydy vaan Muhoksen Mimmi, jonka sisääntulo elokuvaan on mieleenpainuva. Erikoista Helismaa-dialogia löytyy markkinakohtauksesta. Severi sysää nahjustelevan kampamyyjän sivuun ja alkaa myyntitouhun. Hän taivuttelee kampaa (olisiko täikampa?) ja lohkaisee: "Tässähän lukee 'Made in Germany'. Se tarkoittaa laillinen mestaus."

Kolmiapila (1953)

Kyllikki Forssell oli vuoden 2005 suomalaisen elokuvan festivaalin vieraita. Forssell oli harvoja naisia, jotka studiokaudella saivat tilaisuuden ohjata näytelmäelokuvaa. Kolmiapilaan (1953) Forssell toteutti episodin "Onnellinen perhe", joka on elokuvan tarinoista komediallisin, vaikka päättyykin onnettomasti. Kehyskertomuksessa kuvataan lapsetonta pariskuntaa (Tauno Palo ja Eeva-Kaarina Volanen), joka lähtee adoptoimaan lasta. Samalla esitetään kolmen orpolapsen tarina. Ensimmäisen tarinan on ohjannut kuvaaja Esko Töyri. Eniten huomio kiinnittyy tyylilliseen ratkaisuun: kamera on vinossa melkein joka kuvassa! Yksinhuoltajaäiti saa surmansa ampumisvälikohtauksessa, ja pieni, tuohikorissa uinuva lapsi jää yksin. Forssellin episodissa Matti Ranin tulkitsee innostunutta insinööri-isää, jolla on teknologinen ratkaisu lapsenhoidon pulmiin (mm. valomerkki, joka kertoo sängyn kastumisesta). Kolmas tarina on vanhan konkarin, Roland af Hällströmin, käsialaa ja kertoo takautumana kehystarinan pariskunnan lapsettomuuden mysteerin. Mutta, kas kummaa: lapsi onkin vain kadonnut ja löytyy orpokodista. Vaikka elokuva puhuu adoption puolesta, äiti löytääkin lasenkodista oman tyttärensä!

Maa on syntyinen laulu (1973)

Suomalaisen elokuvan festivaaleilla Rauni Mollberg on tänä vuonna päävieras. Valitettavasti koneenkäyttäjä ajoi Syntisen laulun väärässä kuvakoossa, mutta muutoin tekninen taso hämmästytti: kopio oli aivan käyttämätön ja priimaluokkaa. Onkohan se Yleisradion arkistosta? Mollbergin elokuva on tinkimätön: siinä ei ole turhia kuvia. Aikanaan teosta pidettiin naturalistisena, mutta loppujen lopuksi se on pelkkää tyylittelyä. Miehille käy Mollbergin käsittelyssä todella huonosti: isoisä kuolee, rakastaja hukkuu ja isä hirttäytyy - samalla, kun tytär synnyttää pienokaisensa.

Amadeus (1984)

Näin aikanaan Amadeuksen Turun ensi-illassa vuoden 1984 lopulla. Teos osoittautui varsinaiseksi kassamagneetiksi: tuntui, ettei Milos Formanin uutuus olisi koskaan poistunut ohjelmistosta. Kävijöitä riitti ilta illan jälkeen, kuukausikaupalla. Aikalaistulkinnassa Tom Hulcen näyttelemä Mozart assosioitui vastikään laantuneeseen punk-liikkeeseen. Erityisen vaikuttava oli Don Giovannin loppukohtauksen historiallisesti uskottava rekonstruktio, ja vaikuttavalta kohtaus tuntuu vieläkin. Il commendatore saapuu noutamaan hurmurin helvetin tuleen. Salierin tulkinnassa noutaja on Mozartin isä, jonka pelko tunkeutuu oopperan historiaan Don Giovannin viime tahdeissa. Amadeuksessa on silmiähivelevä Miroslav Ondricekin kuvaus. Loppua kohti elokuva tuntui vähän sotkuiselta, mutta hautajaiskohtaus sateen piiskaamassa Wienissä on vaikuttava!

Se alkoi Napolista (1960)

Aikanaan Melville Shavelsonin elokuvaa Se alkoi Napolista (It Started in Naples, 1960) esitettiin Suomessa myös nimellä Romanssi Caprilla, ja siitähän on kysymys, vaikka kaikki alkaakin Napolista. Italialaiset komediat olivat 1950-luvulla erittäin suosittuja, ja tähän muottiin myös amerikkalainen tuotanto haluaa asettua. Elokuvaa voisi käyttää havainnollistamaan sitä, millaista myyttistä kuvaa Italiasta 50- ja 60-lukujen taitteessa rakennettiin. Clark Gable ja Sophia Loren ovat ehkä yllättävä sankaripari. Parasta antia on - Lorenin musiikkinumeroiden ohella - Vittorio de Sican tulkitsema asianajaja Mario Vitale.

Vaarallinen romanssi (1959)

Heti perään toinen erinomaisesti toteutettu dvd, joka näyttää 50-luvun technicolor-värit loistavasti, myös kankaalle projisoituna. Hitchcockin Vaarallinen romanssi (North by Northwest, 1959) on oikeastaan pelkkä vitsi, jännityselokuva, joka on tehty tyhjästä. Varsinaista pihviä ei ole, mutta sillä ei lopulta ole merkitystä. Cary Grantin esittämä mainosmies Thornton asettuu kuin sattumalta kuvitteellisen agentin, Kaplanin, housuihin.

Chinatown II (1990)

Aikanaan tv-esityksessä hämmästyin sitä, että Jack Nicholsonin ohjaus elokuvassa Chinatown II (The Two Jakes, 1990)oli yllättävän toimiva, mutta nyt - heti alkuperäisen Chinatownin jälkeen - lopputulos tuntuu valjulta. Polanskin ensi-illasta on vierähtänyt 16 vuotta, mutta tarinamaailmassa aikaa on kulunut vain 11 vuotta: ollaan toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa, vuodessa 1948. Lopun räjähdys viitannee Hiroshiman ja Nagasakin pommiin vähän samaan tapaan kuin Robert Aldrichin Kiss Me Deadlyn loppukohtaus. Jos Polanskin Chinatown oli tyylillisesti tummanpuhuvaa film noiria, Nicholsonin jatko-osassa tätä ei ehkä ole enää tavoiteltukaan. Silti: Vilmos Zsigmondin kuvaus on loisteliasta, ja erinomainen dvd tekee oikeutta visuaalisuudelle.