Maratoonari (Marathon Man, 1976)

John Schlesinger (1926–2003) oli 1960-luvun alussa brittiläisen uuden aallon näkyvimpiä tekijöitä, jonka mainetta rakensivat sellaiset elokuvat kuin Sellaista rakkautta (A Kind of Loving, 1962), Uneksija Billy (Billy Liar, 1963) ja Kultaseni (Darling, 1965). Schlesinger teki yhteystyötä muun muassa Alan Batesin, Dirk Bogarden ja Julie Christien kanssa. Iso-Britannian jälkeen Schlesinger jatkoi uraansa Yhdysvalloissa, jossa hänen läpimurtonsa oli Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy, 1969). Katsoimme nyt Schlesingerin tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvan trillerin Maratoonari (Marathon Man, 1976), ja tuntui todella virkistävältä katsoa pitkästä aikaa 70-luvun rosoista Hollywoodia.

Elokuvan päähenkilö, maratonjuoksua varten harjoitteleva Babe Levy (Dustin Hoffman) valmistelee historian väitöskirjaa Columbia Universityssä, mutta hän kamppailee lapsuutensa muistojen kanssa. Levyn isä on päättänyt elämänsä oman käden kautta 1950-luvun kommunistivaintojen aikaan, ja poika on ottanut tehtäväkseen tutkia niitä olosuhteita, joissa tämä tragedia tapahtui. Historia on läsnä nykypäivässä, mutta lopulta mccarthyismin muiston rinnalle nousee voimakkaasti toisen maailmansodan aika, kun historianopiskelija joutuu tekemisiin pahamaineisen Auschwitzin hammaslääkärin, Christian Szellin (Lawrence Olivier), kanssa. Olivier oli kuvausten aikaan vakavasti sairaana, ja ankarien syöpähoitojen ja kipulääkkeiden takia hänen oli vaikea muistaa vuorosanojaan. Schlesinger on myöhemmin muistellut, että Olivierin voimat tuntuivat palautuvan, mitä pidemmälle kuvaukset etenivät, ja lopulta Olivier pystyi selättämään vakavan sairautensa.

Maratoonarin maailma on alusta lähtien erittäin synkkä. Babe Levy on ahdistunut, ja maratonjuoksu edustaa hänelle vapauden haavetta. Lopussa Levy vapautuu oikeastaan vasta tilanteessa, jossa hän heittää isänsä itsemurha-aseen New Yorkin keskuspuiston lampeen. Arvoitukseksi jää, juokseeko hän koskaan maratonia, mutta sillä ei ehkä ole merkitystä. Tapa, jolla Levy joutuu Szellin kidutettavaksi, kuvaa elämän mielivaltaisuutta. Maratoonarin maailmassa ei näytä olevan mitään sellaista tahoa, joka toisi oikeudenmukaisuutta tai järjestystä. Levy on yksin. Kun Levyn veli Doc (Roy Scheider) vierailee Pariisissa kaikkialla on levotonta, kadut täyttyvät jätesäkeistä ja nuoret osoittavat mieltään luonnon saastumista vastaan. Maratoonarin maailmassa elämä on kuin päättymätön juoksu, josta on vain selvittävä.