Korkeuskammo (High Anxiety, 1977)

Mel Brooksin Korkeuskammo (High Anxiety, 1977) on omistettu Alfred Hitchcockille. Komedia on ennen kaikkea Hitchcock-parodia, vaikkakin elokuvassa nauretaan monelle muullekin asialle, psykoanalyysista James Bond -elokuviin, ja onhan mukana myös hienoa Antonioni-viittaus. Tiettävästi Brooks myös konsultoi Hitchcockia käsikirjoitusta tehdessään, ehkä varmistaakseen, ettei riko tekijänoikeuksien rajaa. Vaikka Korkeuskammo parodioi sellaisia elokuvia kuin Noiduttu (Spellbound, 1945), Vertigo – Punainen kyynel (Vertigo, 1958), Vaarallinen romanssi (North by Northwest, 1959), Psyko (Psycho, 1960) ja Linnut (The Birds, 1963), Mel Brooks selvästi myös ihailee Hitchcockin formalistista estetiikkaa. Ehkä Brooksin elokuvaa voi pitää myös jonkinlaisena tutkielmana Hitchcockin tunnteuimpien jännityselokuvien ideoista ja ratkaisuista.

Mel Brooks näyttelee itse Korkeuskammon pääroolia. Hän on tohtori Richard H. Thorndyke, tunnettu psykoanalyytikko, joka saapuu neuropsykologisen instituutin johtajaksi. Hoitolaitoksessa on kummallisia potilaita mutta vähintään yhtä kummallista henkilökuntaa, kuten hoitaja Charlotte Diesel (Cloris Leachman) ja tohtori Charles Montague (Harvey Korman), joilla on sadomasokistinen suhde. Thorndyke itse kärsii korkeuskammosta, jonka hän onnistuu loppukohtauksessa selättämään. Tuttuun tyyliin osa Brooksin huumorista menee hyvän maun tuolle puolen, mutta joillekin ideoille jaksan nauraa, esimerkiksi alun autokohtaukselle, jossa jännityselokuvan musiikki kiihtyy kiihtymistään, kunnes paljastuu, että takaa tulee Los Angelesin filharmonikkojen linja-auto.