Vuonna 1943 valmistunut draamakomedia Claudia perustui Rose Frankenin Broadway-menestykseen, jonka ensi-ilta oli ollut kaksi vuotta aiemmin. Tämä suosio siivitti myös Claudia-elokuvan poikkeukselliseen menestykseen, ja sille tehtiin myös jatko-osa muutamaa vuotta myöhemmin. Twentieth-Century Foxin tuottaman elokuvan ohjaajaksi pestattiin vanha konkari, Edmund Goulding, vaikkakaan lopputulos ei kuulu hänen uransa kohokohtiin. Suomessa Claudiaa ei aikanaan nähty lainkaan, ja se sai käsittääkseni ensi-iltansa vasta televisiossa vuonna 1972.
Avioliittodraaman keskiössä on pariskunta Claudia (Dorothy McGuire) ja David (Robert Taylor) Naughton. Nuori Claudia ei kestä elämää erossa äidistään, ja niin hän junailee asunnon myynnin, niin että pariskunnan on suorastaan pakko muuttaa kaupunkiin. Talon ostajaksi ilmaantuu venäläinen oopperalaulaja Daruschka (Olga Baclanova). Tavanomaista skismaa syntyy tietenkin Claudian ja Davidin välille, mutta lopussa pariskunta saumautuu uudelleen yhteen. Alkukohtausta lukuun ottamatta Edmund Goulding ei juurikaan käytä elokuvallisia tehokeinoja, vaan lopputulos pitäytyy hyvin pitkälle näytelmällisyydessä. Outo yksityiskohta löytyy musiikkiraidalta, sillä säveltäjä Alfred Newman on elokuvan lopussa sulauttanut musiikkiinsa pitkiä jaksoja Richard Wagnerin Siegfried-idyllistä.
Vuonna 1943 valmistunut draamakomedia Claudia perustui Rose Frankenin Broadway-menestykseen, jonka ensi-ilta oli ollut kaksi vuotta aiemmin. Tämä suosio siivitti myös Claudia-elokuvan poikkeukselliseen menestykseen, ja sille tehtiin myös jatko-osa muutamaa vuotta myöhemmin. Twentieth-Century Foxin tuottaman elokuvan ohjaajaksi pestattiin vanha konkari, Edmund Goulding, vaikkakaan lopputulos ei kuulu hänen uransa kohokohtiin. Suomessa Claudiaa ei aikanaan nähty lainkaan, ja se sai käsittääkseni ensi-iltansa vasta televisiossa vuonna 1972. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti