Intialainen tuottaja Ismail Merchant ja yhdysvaltalainen ohjaaja James Ivory löysivät toisensa jo vuonna 1961, jolloin he perustivat tuotantoyhtiön Merchant Ivory Productions. Kaksikkoa täydentämään tuli puolalais-saksalainen käsikirjoittaja Ruth Prawer Jhabvala, joka 70-luvun lopulla muutti Intiasta Yhdysvaltoihin. Monikulttuurinen kolmikko nousi maailmanmaineeseen 1980-luvulla sofistikoiduilla historiallisilla draamoilla, joihin kuuluivat muun muassa Henry James -filmatisointi
Eurooppalaiset (The Europeans, 1981) ja Prawer Jhabvalan romaaniin perustuva
Kuumuus ja kiihko (Heat and Dust, 1983). Ivoryn ohjaajanuralla erityisen menestyksekkäiksi osoittautuivat E. M. Forsterin romaaneihin perustuvat
Hotelli Firenzessä (A Room with a View, 1985) ja
Talo jalavan varjossa (Howards End, 1992).
Talo jalavan varjossa sijoittuu edvardiaanisen ajan Lontooseen, interiöörien ja esineistön perusteella ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin vuosiin. E. M. Forsterin alkuperäisromaani oli ilmestynyt vuonna 1910, joten todennäköisesti elokuvantekijät ovat pitäneet tätä ajallista kiinnekohtaa mielessään. Ketjupolttajana tunnetun kuningas Edward VII terveys romahti keväällä 1910, ja hän menehtyi toukokuussa.
Talo jalavan varjossa kuvaa aikakautta, jolloin sääty-yhteiskunta natisi liitoksissaan. Yhteiskunnalliset liikkeet olivat nousseet haastamaan vallitsevaa järjestystä. Forsterin romaani ja Ivoryn ohjaus asettavat keskiöön talon, Howards Endin, jonka kohtalo symboloi aikakauden muutosta.
Elokuvassa voi nähdä ainakin kolme yhteiskunnallista kerrostumaa: Wilcoxien perhe edustaa konservatiivista, vaurasta porvarissukua, Schlegel-sisarukset, Margaret (Emma Thompson) ja Helen (Helena Bonham Carter) taas liberaalimpaa älymystöä ja nuori virkamies Leonard Bast (Samuel West) sääty-yhteiskunnan haastajaa, palkkatyöläistä. Howards End on alun perin varakkaan Ruth Wilcoxin (Vanessa Redgrave) suvun omaisuutta. Kun Ruth kuolee, hän jättää käsinkirjoitetun testamentin, jossa talo menisikin hyvälle ystävälle, Margaretille. Aviomies Henry (Anthony Hopkins) ja muut sukulaiset päättävät kuitenkin tuhota testamentin ja pitää talon itsellään. Yhteiskunnalliset suhteet kuitenkin sekoittuvat perin juurin, Henry avioituu Margaretin kanssa ja Helen saa lapsen Leonardille.
Pientä yksityiskohtaa jäin miettimään: elokuvan nimi on
Talo jalavan varjossa. Sama nimi oli jo Forsterin romaanilla, kun Eila Pennanen sen suomensi vuonna 1953. Jalavan sijaan elokuvassa liikutaan pikemminkin hevoskastajan ympärillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti