Lain vartija (Detective Story, 1951)

William Wylerin Lain vartija (Detective Story, 1951) on kovaksikeitetyn poliisielokuvan klassikko, joka perustuu Sidney Kingsleyn samannimiseen näytelmään vuodelta 1949. Elokuvan tapahtumapaikka on poliisiasema, ja vaikka stabiili lähtökohta voisi korostaa teatterillisuutta, sekä Kingsleyn alkuperäisnäytelmä että Wylerin ohjaus huolehtivat siitä, että taitava rytmitys pitää tapahtumat sujuvassa liikkeeessä. Katsojalle ei synny ajatusta siitä, että pitäisi hetkeksi piipahtaa esimerkiksi päähenkilön kotioloissa tai kadulla: maailma säteilee poliisiaseman sisään. Päähenkilö Jim McLeod (Kirk Douglas) vihaa patologisesti rikollisuutta, ja katsoja vain odottaa, milloin tunteet repeävät liitoksistaan. Lopulta Jim joutuu kohtaamaan halveksimansa likaisen maailman lähellään, kun puoliso Maryn (Eleanor Parker) nuoruuden rakkaus paljastuu.

Poliisiväkivalta on ajankohtainen teema, ja epäilemättä se oli ajankohtainen myös toisen maailmansodan jälkeen. Kävin kurkistamassa, mitä suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat, kun Lain vartija oli nähty Suomessa syyskuussa 1952. Työkansan Sanomissa Martti Savo totesi: ”Tästä filmistä puuttuvat tavanomaiset hirvittävät ihmisjahdit, ja rikollisten tavanomaisesta kovakouraisesta käsittelystä annetaan vain pieniä vihjeitä. Filmin ja ennen kaikkea sen ohjaajan suurin ansio piilee ennen kaikkea loistavien sivuosien ja lukemattomien pikkudetaljien käytössä, joilla tässä filmissä on elävöitetty New Yorkin 21:n poliisipiirin yhden päivän elämä.” Savo suhtautui kuitenkin kriittisesti siihen, että elokuvan näkökulma on liiankin yksilökeskinen: ”Kovaksi keitetyn yhteiskunnan luoman tyypin selittely yksityispsykologisena tapauksena käy huonosti päinsä.” Savo olisi varmaankin halunnut nähdä McLeodin tapauksen yhteiskunnan rakenteellisen väkivallan näkökulmasta. Näitä sanoja lukiessa jäin miettimään, onko Savo katsonut Hollywood-elokuvaa jo lähtökohtaisesti yksilökeskeisenä, sillä elokuvasta voi toki löytää viittauksia myös rakenteelliseen väkivaltaan. McLeod ei ole elokuvan ainoa kovaotteinen poliisi, jos kiinnittää huomiota esimerkiksi hänen sympaattisemman kollegansa Lou Brodyn (William Benix) kuvaukseen. Ja, toisaalta, miksi väkivaltaa ei pitäisi ja voisi käsitellä myös yksilöpsykologisena kysymyksenä.