Toukokuun taika (1948)

Ville Salmisen ohjaus Toukokuun taika (1948) sopii ajankohtaan hyvin, vaikkei erityistä taikaa toukokuun 2017 viileydessä olekaan. Ville Salmiselle teos oli viides näytelmäelokuvaohjaus. Suomen kansallisfilmografian tietojen mukaan elokuva perustuu tunnistamattomaan ulkomaalaiseen, mahdollisesti ruotsalaiseen, teokseen. Säilyneet käsikirjoitusluonnokset osoittavat, että Salminen muutti joidenkin roolihenkilöiden nimiä, muun muassa Vicanderin Nikanderiksi. Katsoin pikaisesti Svensk filmdatabas -sivustoa, erityisesti kuinka monessa ruotsalaisessa elokuvissa on Vicander-niminen roolihahmo. Tuloksia oli kaksi, joista Toukokuun taian alkulähteen täytyy olla Thor Brooksin ohjaama ja Torsten Flodénin käsikirjoittama Hennes melodi (1940). Elokuva oli nähty Suomessakin vuonna 1942 nimellä Hänen sävelmänsä. Kun ruotsalaisessa alkuteoksessa nähtiin muotisalongissa työskentelevä Sonja Larsen (Sonja Wigert), suomalaisessa vastineessa päähenkilönä on Tuija Suvi (Eeva-Kaarina Volanen), joka ihastuu muusikko Asko Kariin (Ekke Hämäläinen). Suomen Filmiteollisuus oli tehnyt käsikirjoituksen luonnoksen jo vuonna 1944 nimellä Sävel sinulle, mikä on melkein suora suomennos ruotsalaisesta teoksesta.

Toukokuun taika ei ole tarinankuljetukseltaan vetävin mahdollinen, mutta teosta tehtiin niukkuuden keskellä. Säännöstely asetti ehtoja materiaalisen kulttuurin esittämiselle, ja Salminen säästi myös filmiä pitkillä otoksillaan. Minulle Toukokuun taika on ennen kaikkea Eeva-Kaarina Volasen (1921–1999) elokuva. Vaikka tarinassa olisi kuinka epäuskottavia tilanteita tahansa, Volasen jokainen repliikki toimii erinomaisen herkästi. Juuri 1940-luvun lopun vuodet olivat Volaselle läpimurto elokuvanäyttelijänä: hän voitti parhaan naispääosanäyttelijän Jussi-patsaan kolmena vuonna peräkkäin, 1948, 1949 ja 1950. Muuten: Ekke Hämäläinen muisteli 1970-luvulla, että pyöräilykohtauksessa Volasta tuurasi Aira Samulin.