12. joulukuuta 2009

Enkelit ja demonit (2009)

Ron Howardista on tullut Dan Brownin elokuvallinen tulkki: Da Vinci -koodi (The Da Vinci Code, 2006), josta en lopulta kirjoittanut päiväkirjaani ollenkaan, on saanut jatkokseen Enkelit ja demonit (Angels & Demons, 2009). Ehkäpä Tom Hanksin esittämää symbolitutkija Robert Langdonia voi pitää meidän aikamme yrityksenä sanoa, että ”humanististakin on johonkin”. Tai ehkäpä Dan Brownin teksteihin perustuvat tarinat ovat niin kaukana reaalimaailmasta, ettei humanistisen tutkimuksen merkitys liiemmin lukijan tai katsojan ajatuksia vaivaa.

Enkeleitä ja paholaisia herätti tiettävästi Vatikaanissa pelonsekaisia odotuksia, sillä seikkailu liikkuu katolisen uskon pyhillä alueilla: antimateriakimpaletta etsitään jopa Pietarinkirkon alta, muinaisesta roomalaisesta nekropolista, läheltä Pyhän Pietarin hautaa. Samalla kun kertomus illuminaattien toiminnasta etenee määrätietoisesti cliffhangeristä toiseen, katsojaa kiehtoo juonen kuljetuksen turistisuus. Sattumalta illuminaattien viekas juoni johtaa Pantheonissa sijaitsevalta Rafaelin haudalta Santa Maria del Popoloon, Chigin kappeliin, sieltä edelleen Berninin jalanjäljissä Santa Maria della Vittoriaan, joka yllättäen muuttuu tulimereksi, ja – minnepä muualle kuin – Piazza Navonalle, jossa kardinaalia, tulevaa paavia, ollaan juuri heittämässä kuuluisaan suihkulähteeseen. Ron Howard kuvasi elokuvaa kuusi viikkoa Roomassa, mutta hyvin paljon elokuvasta toteutettiin Los Angelesissä. Voi vain hämmästellä sitä elokuvateknologista taitoa, joka voi tuottaa uskottavan Pantheonin interiöörin pelkästään studiossa.

Hiljattain Helsingin Sanomissa arvioitiin Dan Brownin tuorein romaani, joka rakentaa myötämielistä kuvaa vapaamuurareista. Kiinnostavaa voisi olla asettaa Brownin tuotanto ja sen elokuvallinen tulkinta poliittiseen kontekstiin. Ainakin Enkeleissä ja demoneissa on kiinnostava vastakkainasettelu katolisen kirkon ja modernisaation välillä.

1 kommentti:

Jussi K. kirjoitti...

Luin Da Vinci -koodin ja minusta se oli aivan kammottavan huono kirja. Muita Brownin kirjoja en ole lukenut. Nähtyäni Da Vinci -koodin sekä Enkelit ja demonit elokuvina olen tullut siihen tulokseen, että oikea tapa suhtautua Dan Brownin tuotantoon on odottaa jonkun tekevän hänen kirjoistaan elokuvia. Pahimmat kökköydet suodattuvat siinä prosessissa pois ja elokuvan katsomiseen menee vain pari tuntia kun taas Brownin kirjojen lukeminen aiheuttaa tuskaa useita tunteja.