Vainottu (1942)

Frank Tuttlen film noir Vainottu (This Gun for Hire, 1942) on ihanteellinen arki-illan elokuva, vajaa 80-minuuttinen rikostarina. Frank Tuttle ei ohjaajana ole jäänyt aikakirjoihin, paitsi ehkä Eddie Cantor -leffasta Skandaali Roomassa (Roman Scandals, 1933). Vainottu ei ehkä ole kuolemattomimpia mustia elokuvia, mutta todella mielenkiintoinen se on, jo pelkästään Alan Laddin loistavan roolisuorituksen vuoksi. Alan Laddin esittämä Philip Raven on yhtäaikaa traaginen, viaton ja paheellinen. Alkukohtaus on elokuvan parhaimpia: Raven herää hotellihuoneessa, osoittaa hellyyttä kissanpoikaselle ja lähtee suorittamaan tehtäväänsä. Porraskäytävässä hän kohtaa ramman tytön ja tuntuu epäröivältä. Alusta lähtien elokuva yhdistää herkkyyden ja julmuuden. Vainottu alkaa erinomaisesti: murha, kohtaaminen Gatesin kanssa ravintolassa ja pako hotellihuoneesta toimivat tehokkaasti. Samoin Veronica Laken tulo näyttömälle musikaalisessa taikurinumerossa on epätavallinen - mutta tämän jälkeen draama alkaa lepsua vähä vähältä. Tarinan konnat paljastuvat stereotyypeiksi: rullatuolissa riutuva myrkkytehtaan pääjohtaja ja elosteleva kätyri eivät muodostu kovin syvällisiksi, eikä tarinan päätös kohoa aloituksen tasolle. Mutta oikeastaan tällä kaikella ei ole mitään väliäkään. Miksi elokuvan pitäisi olla täydellinen? Muodottomuus on paljon kiinnostavampaa kuin symmetria. Yksikin hieno kohtaus tekee tehtävänsä, herättää ajatuksen.