Veren oikeudella (1947)

Ranskalaisohjaaja Marc Allégret ohjasi sodan jälkeen muutaman elokuvan myös Englannissa. Tuloksena oli hurja melodraama Veren oikeudella (Blanche Fury, 1947), jossa Stewart Granger tekee hienon roolisuorituksen Furyn tilan aviottomana jälkeläisenä, Philip Thornina. Muutoin elokuva herättää kummastusta. Päähenkilö Blanche Fury (Valerie Hobson) ei tunnu erityisen sympaattiselta, eikä liioin syrjitty Philip Thorn, joka yrittää epätoivoisesti todistaa, että on laillista syntyperää ja että Furyn isäntä olisi aikanaan mennyt avioon Philipin italialaisen äidin kanssa. Blanche palkataan kartanoon leskeksi jääneen Laurence Furyn (Michael Gough) emännäksi ja orvon Lavinia-tyttären opettajaksi. Samaan aikaan kun Blanche avioituu Laurencen kanssa, hän solmii lemmensuhteen Philipiin. Sitten veri kuohahtaa: Philip murhaa sekä Laurencen että tämän isän Simon Furyn. Hämmästyttävintä on kuitenkin aivan loppu: juuri kun Philipiä ollaan teloittamassa, Lavinia saa surmansa. Viimeinenkin jäänne Furyn suvusta näyttää kuihtuvan, mutta viimeisessä otoksessa Blanche synnyttää Philipille pojan - ja heittää henkensä. Otos on kuvattu Blanchen näkökulmasta: äiti tulee hetkeksi tajuihinsa, kunnes katoaa kuoleman syliin. The End. - Philip onnistuu siis lopulta tavoitteessaan Furyn kartanon valloittamisessa...