Episodielokuva oli suosittua 1950-luvulla, mutta Dino Risi astuu komediallaan Hirviöt (I mostri, 1963) askeleen pidemmälle: teosta voisi kutsua sketsielokuvaksi. Vittorio Gassman ja Ugo Tognazzi tähdittävät 20 lyhyestä kuvaelmasta koostuvaa kavalkadia, joka paikantaa 60-luvun italialaisen yhteiskunnan "hirviömäisyyksiä". Moraaliton isä opettaa pojalleen valehtelua ja näpistelyä, hurskas kansanedustaja antaa iäkkään kenraalin odottaa vastaanotollaan, rutiköyhällä perheenisällä on varaa lähteä A. S. Roman otteluun riehumaan, Pyhän Fransiscuksen sanomaa saarnaava pappi antaa turhamaisia ohjeita parturilleen, mies ryöstää parhaan ystävänsä vaimon, jalankulkijoiden oikeuksista muistuttava herra muuttuu Fiatin rattiin päästyään maaniseksi kaahaajaksi... Dino Risin sketsikimara on loistelias kommentaari vuoden 1963 Italiasta, modernisaatiosta, vieraantuneisuudesta ja hyväksikäyttämisen häikäilemättömyydestä. Farssin keinoin Risi pääsee samaan lopputulokseen kuin Antonioni! Gassmanin ja Tognazzin roolisuoritukset ovat kertakaikkiaan virtuoosimaisia. Gassman nähdään mm. asianajajana, joka nöyryyttää vapaaehtoisesti oikeuden eteen astuvaa todistajaa. Tognazzi on parhaimmillaan television eteen liimautuneena aviomiehenä, joka paksujen silmälasiensa takaa seuraa kaiken, mitä tuutistä irtoaa - samaan aikaan kun puoliso viettää lemmenhetkiä viereisessä huoneessa. Hervottomuudestaan huolimatta elokuva päättyy surullisesti tarinaan "La nobile arte". Guarnacci (Tognazzi) houkuttelee ystävänsä Artemisio Antinorin (Gassman) palaamaan nyrkkeilykehään. Kaikki päättyy katastrofiin, ja Artemisio halvaantuu. Loppukuvassa nyrkkeilijä istuu rullatuolissa katsomassa ystävänsä leijaa, joka lepattaa merituulessa. Kaikista hirviömäisyyksistä - ainakin tästä viimeisestä - voi syyttää Dino Risiä, joka hyydyttää katsojan naurun elokuvan viime metreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti