Mike Leigh ei aiemmassa tuotannossaan ole epookkielokuviin erikoistunut, joten Topsy-Turvy on rohkea veto. Nimi vain ei ole paras mahdollinen. Topsy-Turvy kertoo brittiläisen operetin ylittämättömästä duosta, Gilbertistä ja Sullivanista. Kaksikon tiet ovat jo erkanemassa, kun Gilbert innostuu japanilaisesta aiheesta ja kirjoittaa libreton Mikado. Sullivan ryhtyy työhön, ja elokuva huipentuu teoksen ensi-iltaan. Vaikkei sisältö ole tämän ihmeellisempi, lopputulos on kuitenkin mukaansatempaava, 1800-luvun lopun ajankuvana onnistunut. Ehkä viehättävintä on se viattomuus ja vakavuus, jolla populaari- ja korkeakulttuurin rajamailla puuhaileva kaksikko suhtautuu työhönsä ja oman näkemyksensä tinkimättömään toteutukseen, vaikka tänä päivänä Gilbertin ja Sullivanin tuotanto ei juuri oopperalavojen ohjelmistoa hallitse. Gilbert ja Sullivan esitetään myös toistensa vastakohtina: Gilbert on täydellisesti työhönsä heittäytyvä ja kirjoittaa antaumuksellisesti tarinoitaan taikajuomista, ihmeistä ja lemmenleikeistä eksoottisissa ympäristöissä, Sullivan taas on ekstrovertti hedonisti ja jatkuvasti hurmaantunut omista sävelistään. Elokuvan loppu rakentaa nostalgisen codan tälle kadonneelle operetin maailmalle: päähenkilöt tuntuvat autuaan tietämättömiltä siitä moraalisesta ja sosiaalisesta ahdinkosta, jonka Lontoon kaduilta voi aistia. Viimeisissä kuvissa Sullivanin ystävätär päättää hankkiutua eroon lapsestaan ja Gilbert puolisoineen paljastaa lapsettomuutensa. Viittaus fin de sièclen aikakauden hedelmättömyyteen ja kaiken päättymiseen voisi tuntua karkealta, mutta Mike Leighin käsissä siitä tulee yllättävän hieno lopetus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti