Tapaus Winslow (The Winslow Boy, 1948)

Anthony Asquithin Tapaus Winslow (The Winslow Boy, 1948) perustuu Terence Rattiganin näytelmään, joka oli saanut ensi-iltansa kaksi vuotta aiemmin. Näytelmä ammensi lähtökohtansa George Archer-Sheen tapauksesta: nuori kadetti oli erotettu koulusta, sillä hänen väitettiin varastaneen viiden shillingin postiosoituksen. Tapaus johti pitkän selvittelyn jälkeen oikeudenkäyntiin vuonna 1910, ja Archer-Shee todettiin syyttömäksi. Näytelmä ja elokuva perustuvat siis historialliseen tapahtumaan, mutta päähenkilön nimi on muutettu Winslow'ksi. Rattigan ja Asquith ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen kuvatakseen koko aikakautta, perhe-elämää, ihmissuhteita ja yhteiskunnan hierarkkisuutta.

Asquithin elokuvan alku on erittäin vaikuttava. Vanha Winslow (Cedric Hardwicke) palaa kotiin, viimeisenä työpäivänään, sillä hän on jäämässä eläkkeelle. Isä-Winslow'n vanheneminen on yksi tarinan huomaamattomista kehityslinjoista: kun hän alussa miettii uutta elämänsä vaihetta, lopussa hän pystyy hädin tuskin nousemaan pyörätuolista. Winslow'lla on tytär Catherine (Margaret Leighton) ja kaksi poikaa, Dickie (Jack Watling) ja Ronnie (Neil North). Asquith kuvaa modernin maailman tuloa, kun Dickie kuuntelee gramofonilla uusia levyjä ja harjoittelee uusia tanssityylejä. Isästä rakentuu konservatiivinen kuva, kun hän kieltää poikansa harrastukset. Ronnie lähetetään kadettikouluun, kunnes eräänä päivänä hänet passitetaan takaisin. Katsoja olettaa, että vanhoillinen isä suhtautuisi poikansa oletettuun hairahdukseen tuomitsevasti. Tuntuu vapauttavalta ja tunteisiin vetoavalta havaita, miten isä osoittaa luottamustaan poikaansa kohtaan. Hän haluaa tehdä kaikkensa, että Ronnien maine puhdistuisi.

Elokuvaa ehtii kulua melkein 45 minuuttia, ennen kuin isä-Winslow saa apua pätevältä juristilta, Sir Robert Mortonilta (Robert Donat). Tämän jälkeen merkittävä osa elokuvasta kuluu kamppailuun siitä, voiko kansalainen, joka on erotettu kadettikoulusta, käydä oikeutta ja vaatia nähtäväkseen todisteita, jotka päätökseen ovat johtaneet. Kieltämättä Asquithin ote hivenen herpaantuu juuri tässä jaksossa, mutta ajatuksena on kuvata samaan aikaan lujittuvaa perheen solidaarisuutta. Taistelu Ronnien oikeuksista johtaa Catherinen avioliiton karille, mutta Winslow'n perheen sisäiset siteet kestävät julkisuuden paineet. Hämmästyttävää on, ettei isä itse ole lopulta edes paikalla, kun oikeudenkäynti tapahtuu ja vapauttava päätös Ronnien syyllisyydestä tulee. Kokonaisuutena Tapaus Winslow on erittäin onnistunut, ja sen katsominen innosti etsimään lisää Anthony Asquithin tuotantoa.