2. joulukuuta 2017

Hobitti – Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey, 2012)

Peter Jacksonin Hobitti-trilogia jäi aikanaan katsomatta, eikä ajatus lyhyen romaanin venyttämisestä kolmeksi elokuvaksi tuntunut kovin hyvältä. Löytyisikö elämästä 475 minuuttia ylimääräistä aikaa? Nyt vihdoin löytyi, ja  kotikatsomokin on jo ylittänyt K12-ikärajan... Trilogian pisin on sen ensimmäinen osa Hobitti – Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey, 2012). Ensimmäisiä kuvia katsoessa jäin miettimään, millainen tämä saaga olisi ollut, jos sen olisi ohjannut meksikolainen Guillermo del Toro, niin kuin alun perin piti. Toisaalta on vaikea kuvitella, miten Hobitti olisi jatkanut sitä ihmeellistä fantasiasarjaa, jota edustivat El espinazo del diablo (2001), Hellboy (2004) ja Pan's Labyrinth (El Laberinto del Fauno, 2006). Peter Jackson otti ohjat käsiinsä, mutta Guillermo del Toro on kreditoitu yhtenä käsikirjoittajista.

En ole tätä kirjoittaessa vielä nähnyt kahta viimeistä osaa, mutta ensimmäinen muistuttaa vahvasti sitä menestysreseptiä, jolla Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings) -trilogia lähti liikkeelle elokuvalla Sormuksen ritarit (2001). Odottamaton matka on paitsi matka myös kehitystarina, jonka kuluessa päähenkilöiden väliset siteet tiivistyvät. Elokuva alkaa Konnussa, kuvilla, jotka lunastavat Taru-fanien odotukset. Alku on poikkeuksellisen viipyilevä. Jos Kuninkaan paluu (2003) päättyi pitkiin jäähyväisiin, nyt katsoja otetaan verkkaisesti mukaan. Samalla katsojalle annetaan tilaa tarkastella sitä maailmaa, josta se on ollut erossa. Bilbo Reppuli (Ian Holm) kirjoittaa Frodolle (Elijah Wood) tarinan nuoruudestaan. Lohikäärme Smaug oli hyökännyt Thrórin (Jeffrey Thomas) hallitsemaan Ereboriin ja vienyt kääpiöltä heidän kotinsa. Elokuva takautuu Bilbon nuoruuteen (Martin Freeman), jolloin Gandalfin (Ian McKellen) kutsusta Thrórin pojanpojan Thorin Tammikilpi (Richard Armitage) johtama kääpiöjoukko tunkeutuu hänen kotiinsa ja tyhjentää sen ruokavaroista. Bilbo lähtee kääpiöiden mukaan auttamaan kultavarojen saamista Smaugin hallusta. Samaan tapaan kuin Richard Wagnerin Ringissä, tässäkin on omaisuuden päällä makaava lohikäärme! Matkan varrelle mahtuu örkkejä, tapaaminen Klonkun (Andy Serkis) kanssa sekä mystisen sormuksen päätyminen Bilbon taskuun. Mieleenpainuvin kohtaus on Bilbon arvoitusdialogi Klonkun kanssa: se on piinaava. Tolkienin alkuperäinen romaani ilmestyi vuonna 1937, ja myös elokuvaversioon on tarttunut sodan uhan ja lähestyvän katastrofin painostavuutta.

2 kommenttia:

Aida Salmi kirjoitti...

Kiva, että olette vihdoin katsoneet Hobitti-elokuvia. Mielestäni Klonkku-kohtaus on myös elokuvan parhaimmistoa, koska Klonkkua näytelevän Andy Serkisin kasvojen ilmeet ovat kutkuttavan hauskoja. Kohtaus on myös pääpiirteissään hyvin uskollinen alkuperäiselle kirjalle, joka on yksi lempikirjoistani. Itse on kuitenkaan lähtisi liikaa vertaamaan Odottamatonta matkaa Sormusten ritarien kanssa. Vaikka samanlaista eeppisen seikkailun alun tunnelmaa on molemmissa, on Sormusten ritarit mielestäni paljon uskottavampi siinä mielessä, että tarkoituksena on oikeasti "pelastaa maailma pahuudelta", Hobitissa asetelma ei ole aivan niin mahtipontinen. Odottamaton matka-elokuvassa on mielestäni juuri parasta se, mikä on kirjalle uskollista. Päälleliimatut jatkuvat örkkijahdit (jotka kirjasta täysin puuttuvat)tuntuivat kirjan fanin näkökulmasta hieman naurettavilta. Myös visuaalisesti pidin elokuvaa liian kiiltokuvamaisena, kuva on mielestäni jopa liiankin tarkka. Sormusten herra-elokuva taas on mielestäni huomattavasti toimivampi kokonaisuus, jonka maailma vie mennessään aivan toisella tasolla. Hobitti-trilogia kärsii mielestäni siitä lähtökohdasta, että yhdestä, kevyehköstä seikkailuromaanista on yritetty vääntää kolmiosainen eeppinen trilogia. Sormusten herra- trilogian suurena fanina olin äärimmäisen pettynyt. Voi olla Guillermo del Toro olisi onnistunut paremmin, Peter Jackson tuntui ns. lähteneen henkseleistään irti useaankin otteeseen, esimerkiksi toimintakohtauksien kanssa. Jo King Kong elokuva enteili huonoa Jacksonin kehitykselle ohjaajana. Voi kyllä olla, että jos en olisi alkuperäistä teosta lukenut, niin suhtautumiseni elokuvaan olisi huomattavasti myötämielisempi.

Hannu Salmi kirjoitti...

Jos lasketaan yhteen sekä Taru- että Hobitti-trilogia, niin Sormuksen ritarit on minusta ehdottomasti paras. Hobitti-trilogiassa on paljon paisuttelua, mikä tulee juuri tuosta alkuperäisteoksen niukkuudesta. Pelkään pahoin, että kolmannessa osassa - joka on vielä katsomatta - örkkien määrä menee yli sietokyvyn...