Hannu Lemisen ohjaama Rosvo-Roope (1949) edustaa suomalaisittain harvinaista merirosvoelokuvan lajityyppiä. Epäilemättä spektaakkelimaisuus aiheutti myös vaikeuksia: kuvat pullistuvista purkeista ja tykin laukauksista oli pakko kaksoiskopioida Michael Curtizin Merihaukasta - tekijänoikeuslaista piitaamatta. Salamyhkäisyyttä Rosvo-Roopeen toi se, että käsikirjoituksen kynäili Ilmari Unho, joka oli tullut tunnetuksi Suomi-Filmin luotto-ohjaajana. Kilpailevalle yhtiölle kirjoittaessaan hänen oli pakko kätkeytyä salanimen suojiin. Vaikka Rosvo-Roopen voi tulkita merirosvoelokuvaksi, siinä on myös kotimaiselle elokuvalle tyypillistä balladihistoriallisuutta. Elokuvan runkona on Rafu Ramstedtin Balladi Rosvo-Roopesta, jonka säveltäjä itse lauloi levylle kaksi vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1931. Tarinan tasolla Rosvo-Roope sijoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin sodasta palaava Robert ajautuu merirosvoksi. Elokuvaa voi tulkita toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta vasten, löytyypä dialogista niinkin anakronistinen viittaus kuin puhe yhteistyö- ja avunantosopimuksesta. Lopussa Roope palaa kotiseudulleen ja, toisin kuin Ramstedtin balladissa, löytää uskollisesti odottaneen Helenan ja tyttärensä. Myös merirosvojen rikokset tulevat pois pyyhityiksi, sillä urhoolliset merimiehet ovat toimineet "valtion" asialla. Aikalaisympäristössä olisi varmaankin puhuttu "kruunusta", mutta ehkä Unhon dialogi on vain tietoista ajankohtaista allegorisointia.
1. toukokuuta 2008
Rosvo-Roope (1949)
Hannu Lemisen ohjaama Rosvo-Roope (1949) edustaa suomalaisittain harvinaista merirosvoelokuvan lajityyppiä. Epäilemättä spektaakkelimaisuus aiheutti myös vaikeuksia: kuvat pullistuvista purkeista ja tykin laukauksista oli pakko kaksoiskopioida Michael Curtizin Merihaukasta - tekijänoikeuslaista piitaamatta. Salamyhkäisyyttä Rosvo-Roopeen toi se, että käsikirjoituksen kynäili Ilmari Unho, joka oli tullut tunnetuksi Suomi-Filmin luotto-ohjaajana. Kilpailevalle yhtiölle kirjoittaessaan hänen oli pakko kätkeytyä salanimen suojiin. Vaikka Rosvo-Roopen voi tulkita merirosvoelokuvaksi, siinä on myös kotimaiselle elokuvalle tyypillistä balladihistoriallisuutta. Elokuvan runkona on Rafu Ramstedtin Balladi Rosvo-Roopesta, jonka säveltäjä itse lauloi levylle kaksi vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1931. Tarinan tasolla Rosvo-Roope sijoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin sodasta palaava Robert ajautuu merirosvoksi. Elokuvaa voi tulkita toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta vasten, löytyypä dialogista niinkin anakronistinen viittaus kuin puhe yhteistyö- ja avunantosopimuksesta. Lopussa Roope palaa kotiseudulleen ja, toisin kuin Ramstedtin balladissa, löytää uskollisesti odottaneen Helenan ja tyttärensä. Myös merirosvojen rikokset tulevat pois pyyhityiksi, sillä urhoolliset merimiehet ovat toimineet "valtion" asialla. Aikalaisympäristössä olisi varmaankin puhuttu "kruunusta", mutta ehkä Unhon dialogi on vain tietoista ajankohtaista allegorisointia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Muistan tuon mm. työpaikan yksien pikkujoulujen jatkoilta. Olen nähnyt sen myös näytelmänä Vihdin Teatterissa. Siinä Roopea luultiin haamuksi.
Lähetä kommentti