Valoa kohden (1919)

Holger-Madsenin Valoa kohden (Mod lyset, 1919) on harvinaista herkkua, jonka näkemiseen tarjoutui tilaisuus Norjan elokuva-arkiston esityksessä Oslossa. Pääroolissa olikin norjalainen mykkäelokuvatähti Alf Blütecher, joka pääsee loistamaan Asta Nielsenin rinnalla. Blütecher teki uransa juuri Tanskassa, eikä kai koskaan esiintynyt norjalaisissa elokuvissa. Holger-Madsen oli puolestaan 1910-luvun tärkeimpiä tanskalaisia elokuvantekijöitä. Valoa kohden on uskonnollinen melodraama: Blütecher näyttelee Elias-nimistä köyhäinpappia, joka auttaa kreivitär Ysabelia (Asta Nielsen) kamppailemaan "valoa kohti".

Yeah! Yeah! Tässä tulemme! (1964)

Ensi-iltavuonnaan Richard Lesterin A Hard Day's Night nähtiin Suomessa häkellyttävällä nimellä Yeah! Yeah! Tässä tulemme!, mutta nyttemmin sitä ei juuri käytetä, mikä on tietysti helppo ymmärtää... Kaikkien aikojen ensimmäistä Beatles-elokuvaa on hauska katsoa, nopeatempoinen dialogi ja sumeilematon, ranskalaisen uuden aallon inspiroima jump cut kuljettavat komediaa eteenpäin, rautatieasemalta aina televisiostudioon asti. Elvis-leffoihin verrattuna A Hard Day's Night on uudenlainen star vechicle -elokuva, joka punoo yhtyeen tähtien fiktiivisen ja "todellisen" elämän erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Wilfrid Brambell on lyömätön Johnin isoisänä!

Täydellinen rikos (1937)

Marcel Carnén Täydellista rikosta (Drôle de drame, 1937) voisi parhaiten luonnehtia rikoskomediaksi. Viktoriaaniseen Lontooseen sijoittuvaa tarinaa on vaikea kuvata pähkinänkuoressa: Michel Simon näyttelee kukkia rakastavaa Irwin Molyneux'ta, joka on salanimellä Felix Chapel kirjoittanut suosittua jännitysviihdettä. Elokuva tuntuu naureskelevan 1800-luvun lopun englantilaiselle moraalille ja säädyllisyysnormeille, jotka ajavat ihmiset mahdottomiin tilanteisiin. Pastori Archibald Soper (Louis Jouvet) tekee mitä tahansa, ettei hänen harrastuksensa epäsäädyllisiin julkaisuihin paljastuisi. Irwin Molyneux'n puoliso Margaret (Françoise Rosay) puolestaan katsoo parhaaksi vetäytyä julkisuudesta häveliäisyyssyistä, mutta Scotland Yard saakin päähänsä, että Irwin on surmannut vaimonsa. Kaikki on pelkkää väärinkäsitystä, ja ainoa murhaaja on polkupyöräilevä William Kramps (Jean-Louis Barrault), joka eläinten ystävänä surmaa vain teurastajia! Kaiken kaikkiaan Täydellinen rikos on eriskummallisimpia elokuvia, mitä muistan nähneeni. Michel Simon ja Jean-Louis Barrault ovat loistavia!

Gilda (1946)

Vaikka olen nähnyt Charles Vidorin Gildan monet kerrat, en muistanut sen sijoittuvan Argentiinaan. Niin voimakkaasti huomio on aina kiinnittynyt Johnny Farrellin (Glenn Ford) häilymiseen isäntänsä Ballin Mundsonin (George Macready) ja tämän vaimon Gildan (Rita Hayworth) välillä. Ulkomaailma tuntuu tarkoituksettomalta. Mutta loppujen lopuksi tarinan motivoinniksi tarvitaan toinen maailmansota, jonka päätyttyä Argentiina oli sotarikollisten ja hämäräperäisen bisneksen keskus. Gilda on myös suhteellisen pitkä 40-luvun film noir -elokuvaksi, 110 minuuttia. Kun monet saman ajan rikosjännäreistä ovat taloudellisesti kerrottuja tehopakkauksia, Gilda sisältää myös tähtikultin rakentamista: Rita Hayworthin glamourin on päästävä loistamaan. Ja loistaahan se.

Star Trek II: Khanin viha (1982)

Anttilan alennuslaatikosta ostettu Nicholas Meyerin ohjaama Star Trek II: Khanin viha (Star Trek: The Wrath of Khan, 1982) ei säväytä, varsinkaan sen jälkeen kun olemme viime aikoina katselleet alkuperäisen Star Trek -sarjan jaksoja. Kiinnostavampia ovat dvd:ltä löytyvät lisämateriaalit, joissa kerrotaan elokuvan taustoista. Leonard Nimoy oli ollut nihkeä uuden elokuvan suhteen ja olisi halunnut jo karistaa Spockin roolin harteiltaan. Filmausten aikana hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja vaikka Spockin on määrä kuolla elokuvan lopussa, portti jätetään auki jälleensyntymälle - ja uudelle jatko-osalle.