Superman and the Mole-Men (1951)

SWTXPCA;n populaarikulttuurikongressin sarjakuvaryhmä päätti päivänsä elokuvanäytökseen. Katsoimme Lee Sholemin Superman and the Mole-Men (1951), jonka tähtenä Teräsmiehen ja Clark Kentin roolissa nähtiin George Reeves. Elokuva antoi kimmokkeen tv-sarjalle, jota tehtiin 1951–53. Erikoiseksi elokuvan tekee se, ettei se sijoitu suurkaupunkiin niin kuin alkuperäissarjakuva vaan pieneen teksasilaiskylään, jonka pienuutta korostetaan useaan otteeseen. Paikkakunnalla on porattu maailman syvintä kuilua, mutta öljyn sijasta vastaan on tullut radioaktiivista ainesta – ja sen jälkeen pelkkää tyhjää, aivan kuin maapallo olisi ontto. Clark Kent ja Lois Lane (Phyllis Coates) ovat saapuneet kirjoittamaan lehtijuttua sensaatiomaisesta projektista, mutta kun he tulevat paikalle, hanke on yllättäen peruutettu. Eipä aikaakaan, kun onkalosta nousee esiin kaksi isopäistä kääpiötä, jotka nähdessään yövartija pelästyy kuoliaaksi. Vieraat muistuttavat aikakauden tieteiselokuvien humanoideja, mutta kohtaaminen sivilisaatioiden välillä osoittautuu vaikeaksi.

Superman and the Mole-Men valmistui vuonna 1951, kommunistijahdin kynnyksellä, ja kieltämättä tekee mieli nähdä elokuva ajankohtaisena kommentaarina. Pikkukaupungissa muukalaiset saavat aikaan hysterian, joka purkautuu lynkkausmentaliteettina. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä vainoamisen kulttuuria on valkokankaalla viljelty jo Griffithin Kansakunnan synnystä (Birth of a Nation, 1915) Fritz Langin Kiihkoon (Fury, 1936). Silti puheenvuoro suvaitsevaisuuden puolesta on kiinnostava, kun kohteena on 50-luvun varhainen supersankarielokuva. Teräsmies ottaa tehtäväkseen puolustaa maan alta nousseita muukalaisia, ja lopulta hysteria laantuu. Toisaalta elokuva myös toteaa maailmojen yhteismitattomuuden: kulttuurien kohtaaminen ei lopulta ole mahdollista. Maailmat jäävät väistämättä erillisiksi.

Lee Sholem tuli sittemmin tunnetuksi tv-ohjaajana, mutta hänen uransa alkoi Tarzanin parissa. Ennen Teräsmiehen tarinaa Sholem ohjasi kaksi Lex Barkerin tähdittämää viidakkoseikkailua, Tarzan ja nuoruuden lähde (Tarzan's Magic Fountain, 1949) ja Tarzan ja orjatyttö (Tarzan and the Slave Girl, 1950).