José Giovanni on ammentanut vaikutteita niin aikakauden poliittisesta elokuvasta kuin spagettiwesternistäkin. Mieleen tulevat myös aikaisempien vuosikymmenien ranskalaiset kuvaukset Latinalaisesta Amerikasta, kuten Yves Allégret'n Ylpeät (Les Orgueilleux, 1953), jossa kaikki tuntuu paikalleen pysähtyneeltä. Myös José Giovannin tulkinnassa yhteiskunnan muuttaminen tuntuu epätoivoiselta. Le Rital ampuu presidentin, mutta ennen kuin vallankumoukselliset ehtivät valtaan, armeija ottaa ohjat käsiinsä. Seurauksena on pelkkää hävitystä. José Giovanni osoittaa tässä, niin kuin muissakin elokuvissaan, epäuskoa valtiovaltaa ja poliittista toimintaa kohtaan. Toivon pilkahdus jää kuitenkin jäljelle, kun Le Rital auttaa Miguelin turvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti