Veitset esiin -sarja (2019, 2022, 2025)

Katsoimme vuodenvaihteen molemmin puolin Rian Johnsonin käsikirjoittamat ja ohjaamat Veitset esiin -elokuvat, joita on tähän mennessä valmistunut kolme kappaletta. Johnsonilla oli jo ennen ensimmäistä elokuvaa ajatuksena tehdä sarja, joka koostuisi useista murhamysteereistä. Ensimmäinen elokuva Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä (Knives Out, 2019) oli menestys, jonka jälkeen Johnson on jatkanut klassisista rikostarinoista ammentavien elokuivan valmistamista. Kaikkien keskushenkilönä, salapoliisina, on Benoit Blanc, jota näyttelee Daniel Craig. Tarinat tuovat mieleen Agatha Christien romaanit, joissa on suljettu ympäristö, rajallisesti epäiltyjä ja lopussa kohtaus, jossa kaikki selviää. Blanc on kuin moderniin maailmaan siirretty Poirot. Juuri tämä klassisuus viehättää sarjan ensimmäisessä elokuvassa. Harlan Thrombey (Christopher Plummer) kuolee, ja hänen murhastaan syytetään nuorta maahanmuuttajatyttöä Martaa (Ana de Armas). Thrombeyn rooli on takautumajaksojen ansiosta lopulta vahva, ja elokuva elää yllätyksellisestä juonesta.

Glass Onion: Veitset esiin -mysteeri (Glass Onion: A Knives Out Mystery, 2022) on korona-aikakauden dekkari. Se sijoittuu täysin erilaiseen ympäristöön kuin ensimmäinen elokuva. Ehkä käsikirjoittaja-ohjaaja on halunnut tietoisesti erottautua aiemmasta teoksestaan eikä vain toista menestysreseptiä. Tässä vaiheessa myös Netflix tuli mukaan tuottajaksi, mikä tarkoitti, että elokuvalla oli vain rajattu teatterilevitys. Toisaalta, striimauspalvelun merkitys jakelukanavana korostui juuri koronapandemian aikana. Glass Onion alkaa kuin tosi-tv-sarja. Joukko ihmisiä on kutsuttu kreikkalaiselle saarella ratkomaan murhaa. Kutsuja on miljardööri Miles Bron (Edward Norton), jonka suhde kutsuttaviin avautuu vähitellen. Elokuvan alku oli melko puisevaa katsottavaa, mutta näkökulman vaihdos puolivälissä muuttaa kaiken. Silti, sarjan toinen osa oli minulle vaikeinta katsottavaa, monestakin syystä.

Kolmas elokuva Wake Up Dead Man (2025) on tuorein ja tuli levitykseen vasta viime marraskuussa. Se palaa ensimmäisen elokuvan Agatha Christie -tunnelmaan, vaikkakin mukana on aimo annos ajankohtaisia viittauksia. Vaikka tarina sijoittuu pieneen uskonnolliseen yhteisöön, tuntuu, että ohjaaja viittaa Yhdysvaltain nykytilanteeseen, arvomaailman romahdukseen ja tiedon arvostamisen vähäisyyteen. Nuori pappi Jud Duplenticy (Josh O'Connor) saapuu seurakuntaan, jota johtaa karismaattinen Jefferson Wicks (Josh Brolin). Uskonnollisten arvojen alta paljastuvat maalliset intohimot, mikä ei sinänsä nykymaailmassa yllätä. Rian Johnson punoo mysteerinsä taitavasti, ja minua ainakin viehättää se, että Benoit Blancilta puuttuu Poirot'n hybris. Tähän mielestäni käänne loppukohtauksessa viittaa.