Sidney Lumet on 1960- ja 1970-luvun merkittävimpiä yhdysvaltalaisohjaajia, mutta epätasaista hänen tuotantonsa oli, varsinkin seuraavina vuosikymmeninä.
Perheyritys (Family Business, 1989) tarjoaa poikkeuksellisen näyttelijäkaartin, sillä pääosissa nähdään Sean Connery, Dustin Hoffman ja Matthew Broderick. Kriitikot irvailivatkin, että ohjaaja joutuu käyttämään liikaakin vaivaa vakuuttaakseen, että nämä melko erilaiset näyttelijät ovat tarinamaailmassa toistensa sukulaisia, Connery perheen vanhin Jessie, Hoffman hänen poikansa Vito ja Broderick puolestaan Jessien pojanpoika Adam. Kieltämättä kova haaste, mutta vastapainona ovat erinomaiset näyttelijäsuoritukset.
Jessie on suvun häpeäpilkku siinä mielessä, että hän on aina kulkenut elämän laitapuolella, eikä ole kaihtanut väkivaltaa, jos tilanne sellaiseksi äityy. Vito taas on varovainen ja suorastaan häpeää isäänsä, jota puolestaan nuori Adam ihannoi. Kun Jessie ehdottaa yhteistä, viimeistä keikkaa, Vitokin lopulta myöntyy mukaan, mutta sen sijaan että tämä yhteinen taisto vahvistaisi kolmikon siteitä, se uhkaa katkaista ne. Ryöstö epäonnistuu, vaikkakaan ei yhtä pahoin kuin Lumet'n klassikossa
Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon, 1975).
Perheyritys on lopulta erikoinen genrehybridi, joka alkaa perhedraamana mutta muuntuu viipyilevästi rikoselokuvaksi. Ehkä juuri tämä hybridisyys sai ainakin minut kiinnostumaan, mitä pidemmälle elokuva eteni. Hybridisyys tuo elokuvaan positiivista ennustamattomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti