Il boom (1963)

Cesare Zavattinin käsikirjoittama ja Vittorio de Sican ohjaama Il boom (1963) on commedia all'italiana, mutta ei ehkä siinä merkityksessä kuin käsite on yleensä totuttu ymmärtämään. Il boom on satiiri Italian taloudellisesta nousukaudesta ja modernisaatiosta, jota toki monet muutkin elokuvantekijät Michelangelo Antonionista Dino Risiin ovat käsitelleet. Käytän tässä elokuvan alkukielistä nimeä, koska käsittääkseni Il boom on jäänyt vaille ensi-iltaa Suomessa, eikä sitä ole levitetty sen paremmin teattereihin kuin tallenteinakaan. Tämä on sinänsä yllättävää, sillä Il boom on ehdottomasti Vittorio de Sican myöhäistuotannon kiinnostavimpia teoksia.

Tarinan keskiössä on Alberto Sordin tulkitsema Giovanni Alberti, joka elää yhteiskunnallisen rakennemuutoksen keskellä ja on jo pitkään elänyt yli varojensa. Alberti toimii rakennusalalla, jolla luulisi pärjäävän hyvin, sillä uusia lähiöitä syntyy Rooman laitamille kiihtyvää tahtia, mutta Alberti pitää jatkuvasti yllä kulissia ylellisestä elämästä. Hahmo on itse asiassa hyvin traaginen, mutta päärooliin on valittu koomikkona tunnettu Alberto Sordi, joka pystyy samaan aikaan ruumiillistamaan surumielisyyttä ja naurettavuutta. Alberti ajautuu keskusteluihin rouva Bausettin (Elena Nicolai) kanssa. Bausettin aviomies (Ettore Geri) on menettänyt silmänsä, ja vähitellen pariskunta yrittää taivutella Albertia elinsiirtoon, luovuttamaan silmänsä rahaa vastaan. Albertin taloudellinen umpikuja tuntuu ehdottomalta ja lopulta hän antautuu. Hän myy silmän päästään pystyäkseen elämään siinä modernissa utopiassa, jota hän uskottelee perheensä haluavan ja tarvitsevan. Satiiri ei ole helpompia tyylilajeja, mutta mielestäni Vittorio de Sica onnistuu erittäin hyvin. Oman mausteensa tuovat miljööt, roomalaiset lähiöt, jonne tapahtumat pääasiassa sijoittuvat.