The Cowboy and the Frenchman ammentaa slapstick-komedian perinteestä, ainakin alussa, kun katsoja näkee viljapellon läpi puikkelehtivan hahmon, joka kaatuilee tavan takaa. Ehkä hauskinta elokuvassa on huonokuuloinen cowboy (Harry Dean Stanton), jolle toverit joutuvat toistamaan repliikkinsä ja joka hokee ”what a hell”. Paikalle osuu ranskalainen, jonka laukusta paljastuu arsenaali ranskalaisen kulttuurin hedelmiä, teksasilaisten lehmipoikien hämmästykseksi. Yhtä paljon kuin ranskalaisuudesta Lynchin elokuva kertoo stereotyyppisistä käsityksistä amerikkalaisuudesta, ja ainakin minuun tämä huumori upposi paremmin kuin ranskalaisuuden kuva. Ehkä Lynch viittaakin huonokuuloisuudella siihen, miten kaukana olemme toistemme ymmärtämisestä ja miten voimakkaasti stereotypiat meitä ohjaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti