Nyt näin Hayao Miyazakin
Kikin lähettipalvelun (Majo no takkyûbin, 1989) toista kertaa: se ei ole yhtä suurellinen ja fantasinen kuin
Henkien kätkemä tai
Liikkuva linna. Mutta ehkä juuri siksi Miyazakin animaation herkkyys ja hienous pääsee oikeuksiinsa. Pienen noidan tarina on koskettava, humaani, eikä tarinassa ole mitään muuta suurta dramatiikkaa kuin usko itseen ja omiin kykyihin. Monet kohtaukset ovat epätavallisuudessaan herkullisia, esimerkiksi kohtaus, jossa Kikin kissa, Jiji, joutuu tekeytymään pehmoleluksi ja kohtaa ystävällisen vanhan koiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti