tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post3380695943806048504..comments2024-02-23T20:20:58.383+02:00Comments on Hannu Salmi: blogi: Ihmeellinen on elämä (1946)hannusalmihttp://www.blogger.com/profile/08705583764893001886noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-8971884532598680923.post-38333639108314455052012-03-15T10:28:34.356+02:002012-03-15T10:28:34.356+02:00"OISPA JOULU AINAINEN"
1
Ihminen on otu..."OISPA JOULU AINAINEN"<br /><br />1<br />Ihminen on otus, joka haluaa aina vastauksia ja sairastaa syyn ja seurauksen pakkomiellettä niin sanoakseni. Ja kun itseä ei ole perusteltu millään suuremmalla, ihminen kieltää kuin vaistomaisesti mielestään liian pienen, siis ainutkertaisen olemassaolonsa. Ja juuri tässä ihmisen Friedrich Nietzschen mukaan on ylitettävä itsensä: ihmisestä on tultava kokonaan nihilisminsä ylittämistä. Hänestä on tultava kaikessa satunnaisuudessaankin välttämätöntä. Itselleen ja muille. Ja jos ihminen tähän nihilisminsä ylittämiseen aidosti pystyy, sattumanvaraisuus on hänelle vapauttavan absoluuttista ja niin perustelematonta, ettei sillä voi perustella edes julmuuttaan. Tai jos niin kuitenkin tekee, on epäilemättä jättänyt nihilisminsä kesken saadakseen käyttää sitä muita vastaan.<br /><br />2<br /><br />Mutta miten ihmeessä Nietzsche on yhdiettävissä Salmen esittelemään Frank Capran elokuvaan? Varsinkin kun sen sentimentaalisuus ja ihmisrakkaus saattaa herättää jopa suurta aggressiota tai vähintäinkin jakaa mielipiteitä? <br /><br />Siten, että sen sanoma nihilismin ylittämisestä ja ihmisen eksistentiaalisesta perusasetelmasta on tosi ja kestävä. Niin tosi, että harva eurooppalainen ns. taide-elokuva tai minkään valtakunnan klassikko pystyy tässä samaan (tai on ollut tunnerekisterissään näin aikaa kestävä). <br /><br />George Bailey vapautetaan näkemään elämänsä katveeseen kätkeytyvä sattumanvarainen ja silti - tai juuri siksi - välttämätön merkityksensä; ylittämään epätoivonsa, kyynisyytensä ja nihilisminsä. Hänelle näytetään, miten sattumanvarainen olemassaolo tuotti juuri hänen kaltaisensa laadun. Välttämättä. Mitään enempää tarkoitusta hänelle ei näytetä, eikä hänen tarvitse sitä edes haluta. Satunnaisinkaan olemassaolo ei enää voi olla hänelle liian vähäistä, koska hän on tehnyt siitä olemassaolollaan jotain välttämätöntä; luonut kohtaloa itselleen ja muille. Hän näkee arvokkaimman tarkoituksen syntyneen ennen tietoista tahtoaan. Ja mikä tarkeintä: sattumanvaraisuus tarkoittaa hänelle tämän valaistumisen jälkeen jotain aivan muuta ja uutta. Hän näkee olemassaolonsa kokonaisuutena, lintuperspektiivistä, vailla henkilökohtaisten pyrkimystensä, tietoisen tahtonsa ja pettymystensä rajausta. Vailla kaunaa. Nyt hänen tarvitsee enää tahtoa samaa ja olla olemassa.<br /><br />Tietenkin Capran elokuvan voi nähdä kristillisen lähimmäisenrakkauden manifestina, olihan Capralla italialaisena kuitenkin katolinen tausta. Ja hyvä niin, sitäkin se voi olla. Mutta kuten esittämäni tulkinta ehdottaa, sen vaikuttavuus voi olla maallista ja uskonnottomaan filosofiaan perustuvaa. Minusta Frank Capran Ihmeellinen on elämä on hyvä esimerkki tästä: se on tunteita ja älyä syvällisesti puhutteleva kertomus nihilismin ylittämisestä. Siis nietzscheläistä elokuvaa parhaimmillaan.<br /><br />Joulun maallistumisesta puhutaan aina kun jouluvalot syttyvät kauppakaduille, mutta minusta tätä on turha pelätä. Maallistukoon vain loputtomiin ja äärettömiin; maallistukoon nihilismin ylittämisen juhlaksi. <br /><br />Ja muistakaa: Maallistuneinkin Joulu antaa pimeydelle selkeän merkityksen ja asettaa sen osaksi mielekästä kokonaisuutta. (Miltä joulukuusi muka näyttäisi keskikesän valossa?)juha saarinoreply@blogger.com